Hannun jäljet - Hannu Hautala luontokuvakeskus

Hannun jäljillä - Hannu Hautala luontokuvasäätiö

Kuukauden kuva -arkisto

Kuukauden kuva

Huhtikuu 2011


alt

VESIKELI

Kuvassa on historian siipien havinaa. Onhan tästä  ”vesihiihtelystä” kulunut aikaa lähes 50 vuotta. Kemilän Eeron kanssa hiihdettiin isolla suolla ”jossain Vaalassa”. Kävimme katsomassa keväistä harmaalokkiyhdyskuntaa. Sillä reissulla näimme kotkaparin ainutlaatuisen saalistusyrityksen, joka kohdistui harmaalokkiin. Lokki syöksyi taivaalta jyrkässä kulmassa suoraan alas kotkan koko ajan tavoittaessa, mutta syöksy veteen veden komeasti roiskahtaen pelasti lokin. Kotka oikaisi vaakalentoon lähellä veden pintaa vain muutaman metrin päässä, eli lokin loppu oli lähellä sillä kertaa.

Tervasukset, rottinkisauvat, itsetehty kameralaukku ja Ennalyt 4.5/400-millinen tele omassa kotelossaan olkapäällä, edelleen unohtumaton kokemus.

Enpä silloin osannut aavistaa millaisia luontokokemuksia kameran kanssa elämä tulevina vuosina tarjosi.
Olin silloin vielä autonasentaja, vuosittain aloitin  maaliskuun alussa juhannukseen kestävän pidennetyn kesäloman. Nämä pidennetyt kesälomat muuttuivat ammatiksi vappuna 1970.

Kuva: Eero Kemilä

Vaala, huhtikuu, joskus 1962 – 65 muistin mukaan

Toukokuu 2011


TULEEKO MUSTIKKAA?

Kimalaiset ovat tärkeitä, niillä on suuri merkitys pölyttäjinä. Siitepölyn täytyy siirtyä kasvista toiseen jotta marjoja tulisi.

Suomessa on 38 kimalaislajia. Maailmanlaajuisesti se on erinomainen määrä, yli 10% maailman lajistosta.

Kimalaiset ovat pulleita, tuuheaturkkisia mesipistiäisiä. Ampiaiset ovat hoikkia ja karvattomia. Mehiläiset puolestaan ovat kimalaisia pienempiä. Tavallisin kimalainen on oheisen kuvan mantukimalainen.

Kimalaiset ovat lentämisen ihme. Niillä on vahvat lentolihakset ja vuosimiljoonien aikana hioutunut lentotekniikka. Lentävä kimalainen lyö siipiään noin 200 kertaa minuutissa, matkavauhti on 3-5 metriä sekunnissa.

Kuluneena talvena kimalaiset talvehtivat hyvin. Jos halla ei vie mustikankukkia, on toiveissa hyvä mustikkasato, koska runsas kimalaiskanta takaa pölytyksen.

Mantukimalainen, Bombus lucorum

Tekniikka: Canon EOS V, 4/180mm macro, olkatuki, Fuji RXP
Kuusamo, heinäkuu 2009

Tammikuu 2012, marraskuu 2008

tammikuu2012

Nälkä tuo pihapiiriin

Ensilumen tullessa talveksi jääneiden lintujen ruoka peittyy lumen alle. Metsän tiaiset ovat jo syksyllä varastoineet kaiken ylimääräisen ruuan puiden kätköihin. Tuttu talitiainen, joka kesällä pesii myös metsissä, ei sen sijaan kokoa varastoja. Se on yleinen vieras lintulaudalla, koska sen talvinen elanto perustuu ihmisen tarjoamaan ruokaan. Mustan ja harmaan kirjava metsän lintu, hömötiainen, vierailee myös mielellään pihapiirin ruokinnalla pitäen pienempänä hyvin puolensa talitiaisia vastaan.

Lintulauta on pyykkinarun vieressä ja "ruuhkassa" odotellaan oman nokan vuoroa.

Canon EOSV, 2.8/70-200mm, piilokoju, Fuji RHP II 400 ASA
Kuusamo, marraskuu 2002


Joulukuu 2012, joulukuu 2008

Kuukauden kuva

Kaamoksen lintu
Riekko  Lagopus lagopus

Tänä vuonna riekkokannat ovat alamaissa. Jo parit lumettomat syksyt ovat olleet riekoille hankalia. Päivän pituus säätelee riekon puvunvaihtoa. Valkea talvipuku on lokakuun lumettomassa maisemassa kovin huono suojaväri, mutta lumen tullessa se on loistava suoja. Talvipuvussa riekolla on tuplasti höyheniä kesäpukuun verrattuna ja näin riekko on "kotonaan" paukkupakkasilla.

Tässä riekko on kuvattu joulukuun illassa noin klo 14.30. Pakkasta oli -32 ja aurinko oli laskenut puolisen tuntia sitten. Oli maagisen "sinisen valon" hetki.

Canon EOS V, 2.8/300mm, olkatuki, Fuji Velvia 50 ASA
Joulukuu 1999, Kuusamo